Banaanilastut lentää!

 Nämä kuvat löytyivät "Vuohet"-kansiosta eli ihmekös, kun ne olivat jääneet muokkaamatta ja julkaisematta. Banaanilastut ovat tärkeitä!

 Saatiin tällaisia ihan hedelmille ja kasviksille tarkoitetussa kuivurissa kuivattuja banaanilastuja. Ei sokeria, ei lisäaineita. Pelkkää banaania.

 Väinö rakasti näitä yli kaiken. Välillä rasia piti pistää piiloon, että Väinö hetkeksi unohtaisi lastut ja söisi muutakin. Näitä saatiin siis Luomuputiikin Mimmiltä. Odottelen jo milloin näitä saisi ostaa putiikin hyllyltä.

 Ja niin lensi banaanilastut! Ja äiti saa kerätä tottakai. Väinö sillä aikaa istuu ja odottaa, koska armon herralle tulee lastua jälleen.

Lopuksi yksi ainokainen vuohikuva, kun kerran vuohi-kansiossa seikkailin. Insinööri-Paavo, "Syyskinkku", "Iisakki". Rakkaalla vuohiherralla on monta nimeä. Syyskinkun roolin Iisakki pystyi välttämään täpärästi, kunnes äiTii meni ja pelasti.

Parempi kamera, enemmän kuvia plus karhujuttua

 Sain äidiltäni superkameran lainaan. Tuli kyllä otettua paljon enemmän kuvia, vaikka ihan hetkosen vain kuvasin pihalla. Voi että, omaan prutkukameraan kyllä heti kunnon objekti hankintalistalle!

 Dändiboyn ulkoleikkeihin kuului tänään tietenkin rakas pihatraktori ja sitten keppi. Keppiä vedettiin koiran kanssa.

 Sulo on melkein aina kiinni, kun ollaan ulkona. Se voi istua jossain ulkorakennuksen kulmalla vaikka kuinka kauan kun sitä huutaa. Jos ei itse näe missä se on niin ei se tule. Välillä koira voi lähteä kauemmaskin ja se on aika hanakka hyppimään ja haukkumaan, jos ihmisiä on näköpiirissä. Moni sitä varmasti pelkäisi, jos tulisi eteen hyppimään.

 Keppi pääsi myös lenkille pojan kanssa. Kun Väinö köpötteli pitkin kujaa, menin itse pusikkoon piiloon ja katsoin mitä Väinö meinaa, kun äiti katosi. Kyllä Väinö sitten lopulta tuli, mutta ei tuntunut olevan moksiskaan, vaikka oli "yksin" pihalla.

 Siellä ne ystävykset menee.

 Paavo tuli kahtasataa takaisin, kun vähän huhuilin.

 Ja sitten taas menoksi kohti suurempaa maailmaa.

 Jossain välissä Paavo oli voimakkaampi ja niin meni pikkuherra kumoon.

 Paavo tuntui olevan ylpeä, kun sai saaliin itselleen.

 Päivän ilmekin saatiin kuvaan.

Eilisestä pari sanaa. Oli kyllä aikamoinen äksönpäivä. No, aamu oli aika normaali keskiviikkoaamu. Kun sain lopultakin Väinön hereille ja syötettyä, kaasuteltiin Huissin kerhoon. Kerhossa oli aika vähäisesti jengiä, mutta Väinö viihtyi silti. Väinöstä ehkä vuoden-pari vanhempi tyttö olisi halunnut leikkiä Väinön kanssa, mutta ei keksinyt mitä hänen kanssaan voisi leikkiä.
Päiväunien jälkeen lähdettiin koko perhe Seinäjoelle. Kävin hakemassa uudet silmälasit. Tosi hienot onkin! Laitan joku päivä kuvan. Käytiin muutamissa kaupoissa ja sitten kurvattiin ystävien luokse kahville. Ei kauaa ehditty istua, kun taas kaasuteltiin menemään. Kotona sieppasin vain kameran mukaan ja muu perhe jäi kotiin. Tallia kohti matka vei. Tällä kertaa en ratsastanut itse vaan Tahvo sai selkäänsä paljon paremman ratsastajan ja sai kunnolla hypätä vähän isompia esteitä ja pidempää rataa. Otin kuvia muutamia satoja. Jos saisin valita, kuvaisin hevosteluja työkseni vaikka kahdeksan tuntia joka päivä. Se on kyllä ratsastuksen jälkeen paras harrastus. Nyt varsinkin, kun huomasin, että saan ihan hyviä kuvia kunnon kameralla. Olen aina ajatellut, että se on vain osaamattomuutta, kun en saa kovin paljoa hyviä kuvia. Onhan sitä kyllä vielä miljoona asiaa opittavana kuvaamisestakin. En tiedä asetuksen säädöistä yhtään mitään.
Kun sitten olin kuvannut Tahvoa ja käynyt sen kanssa kävelemässä metsän keskellä, oli vuorossa toisen hevosen kuvaamista, kun se irrallaan juoksenteli kentällä.
Lopulta olin kotona joskus puoli kymmenen aikaan. Alkoi olla aika karmea nälkä ja jano jo siinä vaiheessa.

Lopuksi vielä karhujuttuja. Tästä keittiön ikkunasta näen yhdelle pellolle, jossa lintubongari oli törmännyt kahteen karhuun pari päivää sitten. Äitikarhu siellä kierrätti lastaan ja varmaan kertoi, että tämä haju on ihmisen haju. Nuo isot laatikot ovat ihmisten koteja. Ihmistä kannattaa välttää, ettei joudu taljaksi seinälle!
Itse en pelkää karhuja tai muitakaan petoeläimiä. Olen varma, että ne pelkäävät ihmistä paljon enemmän ja yrittävät meitä välttää. Tietenkin sitten jos vahingossa joutuu äitikarhun ja vauvakarhun väliin voi olla aika tukalat paikat. En kuitenkaan usko, että terve karhu ilman syytä hyökkää. Hevosilla maastoillessa minä ainakin höpötän koko ajan niin, että karhua tuskin koskaan nähdään. Meidän maastoilumetsissäkin on ainakin karhun jälkiä bongattu.
Isot metsät pienenee pakostakin, kun ihmisten elintila laajenee. Tulee uusia asuinalueita kaupunkien laidoille. Suurpetojen ja kaikkien muidenkin metsän eläinten reviiri pienenee. Kaikki eläimet eivät varmasti pysy edes perässä reviiriensä rajoista ja vahingossa löytää itensä jonkun takapihalta. Nälkäkin varmasti saa metsän eläimiä kaivelemaan roskiksia. Ihminen varmasti tuhoaa karhujen ja muiden eläinten ruokaa eli muita eläimiä tai sitten kasveja, joita jokin hyönteinen tarvitsee, joku lintu tarvitsee niitä hyönteisiä jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Millainen maailma on ollut joskus muinoin? Joskus tuhansia ja miljoonia vuosia sitten? Tässä paikallakin on ollut metsää. Helsinki on ollut metsää. Sitten raivattiin metsä asutuksen tieltä, ravattiin peltoja, kaivettiin vesiverkostoja, tehtiin lentokenttiä..
No, ei nyt enempää uppouduta näihin aiheisiin. Huomiseen!

Sinulle (eli minulle) on postia!

 Nyt se tuli! "Sinulle on postia"-pakettini. Salainen blogiystäväni lähetti minulle erittäin tarpeeseen tullutta suklaata ja mukavaa luettavaa. Suklaavieroitusoireista ja kamalasta nälästä kärsivänä vetäisin suklaat pikapikaa poskeen.

Tämä "sinulle on postia"-juttu on kyllä ollut mielenkiintoinen projekti. Ensi vuonna osallistun taatusti, jos tämmöinen järjestetään uudelleen. Vielä saa heinäkuussa miettiä omaa pakettia omalle kohteelleni ja jännitellä millainen paketti itselle tupsahtaa. Tähän projektiin osallistui tällä kertaa 32 tyyppiä, joita siis en tarkemmin tiedä keitä he ovat paitsi tietenkin sen minun kohteeni.

 Kiitos salaiselle blogiystävälleni!

 Sitten aiheeseen eli Nimeni on Dändiboihin. "On niin loistava meno, et tarvii aurinkolasit."

Kunhan ne osuisi kohdilleen. Tosin vähän liian suuret arskat ovat tässä kuvassa sovituksessa. Auringot taitaa olla otettu tällä erää, sillä sääennuste hamaan tulevaisuuteen asti on aikamoisen auringotonta ja koleaa. Hyrr. En ole mikään helteiden ystävä, mutta tällä kertaa oli kyllä minullekin mieluinen helle. Ei ollut liian kuuma.

Jokainen lapsiperhe törmää aika-ajoin aikamoisiin eritejuttuihin, joten uskallan täällä Dändin blogissa kertoa millaista eriteshowta eilen ja tänään on vedetty. Vaippoja vaihdetaan välillä vartin välein ja kakkapyllyä pestään ahkerasti. Dändiinin maha tuntuu olevan vähän löysällä. Toivottavasti huomenna olisi vähemmän kakkaa, enemmän päiväunta. Unetkaan ei oikein Väinölle ole maistuneet. Yöllä heräillään usein, päiväunille ei suostusta nukahtamaan. No, ehkä se on se maha mikä nyt vaivaa.

Kuplariemu ja Aa niin kuin agility

 Ostettiin joskus muinoin kirppikseltä sellainen riemusetti, johon kuuluu sellainen härveli, joka tekee varmaan satamiljoonaa kuplaa minuutissa, vesi-ilmapalloja, suutin hanaan, jolla on kätevä täyttää niitä ja kupla-aine.

 Tänään sitten vihdoin ja viimein muistettiin ottaa riemusetti autosta sisälle asti ja saatiin patteri laitettua kuplasurruttimeen.

 Väinökin kokeili osaisiko laittaa surruttimen päälle. Osasihan hän, mutta kuplaosa piti laittaa mahaa vasten.

 Aamupäivällä lähdettiin kohti Vaasaa ja meren rantaa. Siellä oli Vaasan agilityseuran agilitykisat. Väinö sai katsoa miten mummo juoksi mummokoiran kanssa.

 Mummot jaksaa vielä. Mummon oma ei-yhtään-mummokoira sai levätä agilityn riennoista tällä kertaa. Meidän pikku-Paavo oli mukana ja se oli ihan innoissaan kun luuli pääsevänsä esteille.

Väinö meinasi hermostua totaalisesti. Yritettiin nukuttaa sitä jossain välissä, mutta sitten alkoi mummojen viimeinen kisa ja päätettiin, ettei enää yritetä vövöä nukuttaa, koska kohta kuitenkin lähdetään. Väinö kitisi kovin vähän ennen autoon pääsyä. Kovin väsynyt Väinö ei kuitenkaan nukahtanut kuin vasta melkein kotona ja nukkui vain 40 minuuttia.
Koko päivä ollaan oltu ulkona. Päivällinen syötiin ulkona, välipala syötiin ulkona, tehtiin puutarhahommia ja vuohille kesälaidunta.

Minä olen pyykkipoika Vänttinen!

 Tänään aamulla mentiin Väinö kanssa heti aamutuimaan ulos. Otin Väinölle nokkamukiin vettä ja kippoon maissinaksuja. Istuin rappusille ja Väinö tuli syliin kipponsa kanssa. Kun kaikki maissinaksut oli syöty, Väinö ojensi tyhjää kippoa ja sanoi "anna, anna". Maissinaksut olivat loppu, joten hain vaalean leivän palasia kippoon. Väinö istui rappusilla vieressä ja söi palaset ja jälleen oli kippo tyhjä. Tällä kertaa leikkasin cantaloupe-melonista palasia ja söin niitä itsekin.

 Pyykit laitettiin pikkuapulaisen kanssa ulos. Väinö meni pyykkikoriin istumaan ja toin Väinölle meloninpalaset koriin.

 Väinö ojensi aina yhden palan minulle ja sanoi "anna". Se tarkoittaa myös "ota".

 Kun Väinö sitten halusi korista ylös, pyykit hyökkäsivät. Väinö taisteli kovasti, mutta lopulta äidin piti auttaa. Hurjia pyykkejä.

 Ruohonleikkuria tsekattiin seuraavaksi.

 Väinö yritti herätellä konetta henkiin.

 Jos se lähtisi, kun hellästi (hampaat irvessä) taputtelee.

Väinö meni Tiin perässä ison työnnettävän pihatraktorinsa kanssa, kun Tii leikkasi nurmikkoa. Tii haki sitten Väinölle oman leikkiruohonleikkurin ja sitä Väinö työnteli, kun saavuin tallilta.
Nyt taitaa helleputki olla ohi ja sataa vettä. Pyykit onneksi saatiin ajoissa tupaan.

Aurinkoinen kukkaismies ja mustelmia

 Väinö on käynyt tässä lähiaikoina Jurvassa mummolassa. Iskettiin herra heti kukkapenkkiin.

 Yhtäkään tulppaania tai helmililjaa ei päätynyt Väinön käsiin.

 Perhonen oli täällä ensin.

 Jurvassa käytiin paikassa, joka on tupaten täynnä entisten elämien ihmisiä. Tai no, eipä taida monesta enää olla jäljellä kuin hippunen raskasmetalleja ja ties mitä. Tietenkin kivet koristavat jokaista kummutonta hautaa. Yksi hautakumpukin kyllä siellä oli.

 Rohkeasti Väinö astui hautausmaan porteista sisälle.

 Sitten etsittiin isomummia. Tai sitä kiveä. Löytyi se sitten helposti seuraamalla äitiä ja isoäitiä. Isoisoäiti kuoli Väinön lasketun ajan tienoilla ja haudattiin päivää ennen Väinön syntymää.

 Sitten kipin kapin muihin hommiin.

 Meille tuli eilen vieras, joka lähti aamuvarhaisella ennen kuin Väinö ehti herätäkään. Väinön kauko-ukki oli käymässä itärajalta asti. Väinö sai huippuhienon ison traktorin peräkärryineen. Siitä laitetaan kyllä kuvia myöhemmin. Myös äiTii sai jotain kivaa. Uusi skootteri saapui vanhan romumopon tilalle. Nyt ei enää kuulla, koska Tii polkaisee mopon käyntiin työpaikallaan.

Väinö testasi aamulla unikekoisena radiokuulosuojaimia. Näitä on kiva käyttää ruohoa leikatessa.

Mustelmajutuista löytyy seikkaperäisempi selostus täältä, mutta kerron nyt parilla sanaa täällä Väinön blogissakin. Olin eilen ratsastamassa pitkän parin tunnin maastolenkin yhden toisen tallilaisen kanssa. Loppumatkasta hevonen päätti yks kaks pelästyä lenkkeilijöitä ja kääntyi nopeasti toiseen suuntaan ja laukkasi minkä jaloistaan pääsi. Oltiin juuri kamalalla kivikkopolulla ja ehdin miettiä, että johan putoamiskohdan valitsin sopivasti. Niin sitä tiputtiin päälleen kivikkoon. Silmälasit meni rikki, kypärä hajosi.. Onneksi minä en mennyt rikki. Kaikki lihakset polvesta ylöspäin ovat ihan jumissa ja muutamia mustelmia löytyy. Pää ei vielä aamulla oikein kääntynyt mihinkään suuntaan, mutta nyt jo paremmin. Tänään sitten puolisokkona olin kuskattavana hakemaan uusia rillejä. Onneksi sain piilarit päähän heti niin ei tarvitse yli viikkoa olla puolisokeana. Tilillä oli hurjat kymmenen euroa, mutta onneksi äitini kustansi uudet kakkulat.
Piilareita olen käyttänyt aikaisemminkin, mutta nämä saavat olla päässä kuukauden yötä päivää. Voi ne välillä ottaa poiskin ja aion ainakin parin päivän välein ottaa pois. Nyt varmasti valitaan hetken aikaa muita maastoilureittejä kuin sitä kivikkopolkua..
Tunnisteissa piti laittaa puolitoistavuotiaat Väinöt "Väinö 18 kuukautta" sillä siihen ei käy "&"-merkki eikä pilkku. Höh. "Väinö 1 vuotta" tunnisteista löytyy kaikki blogimerkinnät mitkä koskevat Väinöä (eli varmaan kaikki) jotka ovat kirjoitettu Väinön täytettyä yksi ja sen jälkeen tähän asti. Nyt Väinö on taas 18 kuukautta siihen asti kunnes täyttää kaksi. Siis tunnisteissa, sillä muuten tunnisteita tulisi ziljoona.